Geronomi-opiskelija Heidi Pyykkönen suoritti harjoittelunsa Kotipirtissä loppuvuodesta 2021. Tässä hän kertoo yllättävistäkin harjoittelukokemuksistaan ja miettii vanhustenhoitoa.

Astuessani ensimmäisenä päivänä kotipirttiin minua jännitti hurjasti. Olin uuden edessä geronomi-opiskelijana ja aivan tuntemattomalla maaperällä, sillä työharjoitteluni oli vanhustyön johtamiseen ja kehittämiseen liittyvä. Olen toiminut lähihoitajana pitkään, joten mielenkiinnolla hyppäsin aidan toiselle puolelle katsomaan, mitä esihenkilön työhön liittyi.

Ensimmäinen päiväni ei ollut todellakaan tavallinen, mitä olisi voinut odottaa, – se oli parempi!

Kotipirtissä oli juhlan humu meneillään. Voisin melkein kuvailla menoa muurahaispesäksi, sillä vaikutti siltä, että ihan jokainen talon paikalla olevasta henkilökunnasta oli mukana tekemässä päivästä juhlavaa. Myös jokainen tuntui tietävän mitä tulee tehdä. Itseeni myös tarttui heidän innostuksensa, ilo ja tekemisen meininki. Pyrin parhaani mukaan auttamaan, samalla ihastellen tunnelmaa. Tämä ensimmäinen päivä jo kertoi minulle, että tämä paikka on yhteisöllinen koti, niin heille, jotka siellä asuvat, mutta myös henkilökunnalle.

Työroolien tärkeys ja tasapuolisuus

Harjoitteluni aikana minulle hiljakseen valkeni työroolien tärkeys. Kokemukseni perusteella toiminnanjohtajalla ja esihenkilöillä oli selvä näkemys, kuinka asioita hoidetaan ja millaiseksi Kotipirtti halutaan jokaiselle. Työpaikan oloista ja henkilökunnan hyvinvoinnista puhuttiin usein ja niihin haluttiin panostaa. Esihenkilö jakoi päivän työt pyrkien siihen, että tasapuolisesti jokaiselle tuli asukkaiden suihkuttamiskertoja, virikettä ja ulkoilua. Asukkaiden hyvinvointia tuettiin sillä, että hoitajat saivat toteuttaa mukavia hetkiä arjessa heidän kanssaan. Hoitajat suunnittelivat tapahtumia ja retkiä asukkaiden toiveiden mukaisesti. Hienoa oli huomata, että hoitohenkilöt olivat ymmärtäneet, että palvelutalossa asujille hoito on muutakin kuin pesut, lääkitys, syöttäminen tai muu fyysinen apu. Se on myös henkisen hyvinvoinnin tukemista.

Esihenkilön yllättävät toimintatavat

Esihenkilö Henna teki paljon sellaisia asioita Kotipirtillä, mitä itse olen työelämässä tehnyt lähihoitajana. Esihenkilönä Henna osallistui ensimmäisiin palvelu- ja hoitosuunnitelmatapaamisiin, mitä en ole urani aikana ikinä ennen nähnyt tapahtuvan, että esihenkilö toimisi näin. Eikä siinä vielä kaikki, hän myös kirjoitti ensimmäisen palvelu- ja hoitosuunnitelman asiakastietojärjestelmään, että pohja on kaikille samanlainen ja sovitut asiat tulevat kirjatuksi. Tämäkään ei ollut sen takia, etteikö hän luottaisi hoitajien tekemiseen, vaan hän halusi myös helpottaa hoitajien työtä. Tätä lähihoitaja urani aikana ei myöskään ole koskaan ennen tapahtunut.

Työyhteisön kehittäminen ja henkilökunnan koulutus

Hoitajana tiedän kuinka työ voi olla raskasta ja uuvuttavaa. Työyhteisön kehittäminen ja uusien tapojen tuominen on juuri sitä mitä ala kaipaa. Koin, että Kotipirtillä hoitajien ääni otettiin huomioon ja asioita yhteistyössä yritetään parantaa ja kehittää. Kotipirtti on tajunnut, että kun henkilökunta voi hyvin niin vanhukset saavat sen mitä tarvitsevat.

Koulutusta pidän itse tärkeänä. Sitä Kotipirtillä myös mietittiin, esihenkilöitä myöden. Mikä koulutus sopisi ja kenelle? Onko siitä hyötyä tulevaisuuteen ikäihmisten ja hoitajien hyväksi?

Mihin keskittyisin, jos olisin Kotipirtillä töissä

Kotipirtin väki teki paljon ja heillä oli ihanasti vapaaehtoisiakin tukemassa toimintaa. Jos olisin töissä Kotipirtillä, lähtisin vielä enemmän panostamaan kinestetiikkaan* ja sen oppeihin. Huomioisin uusien työntekijöiden osaamista ja varmistaisin, että Kotipirtillä on kinestetiikan osaajaa, joka vastaisi opettamisesta ja perehdyttämisestä hyviin käytäntöihin. Kiinnitin kyllä huomiota, että koulutusta asiaan oli saatu ja tapoja oli juurtunut jo hoitajien kosketuksiin asti.

Olen aina myös pitänyt omahoitajuutta tärkeänä. Kuitenkin se on aina henkilöstä kiinni, kuka mitenkin sitä harjoittaa. Tämä voi tuoda eriarvoisuutta asukkaille. Mietinkin, voisiko tätä huomioida enemmän, että jokaisen asukkaan ääni saataisiin kuuluville ja omahoitajuuden vahvistamista voisi tukea jollain tavalla.

Minustako joskus esihenkilö?

Inspiroiduin hyvin paljon työyhteisöstä ja esihenkilö Hennan tavasta toimia. Ennen ajattelin, että en koskaan halua olla esihenkilönä, mutta Kotipirtin toimintatavat muutti täysin ajatustani. Haaveena onkin löytää tulevaisuudessa Kotipirtin kaltainen työyhteisö, missä voisin toteuttaa oppimaani ja päästä kehittämään ja elää arkea vanhusten rinnalla.

Seitsemässä viikossa Kotipirtti vakuutti minut, miksi vanhustyö on tärkeää ja hyviä työyhteisöjä on olemassa.

* Kinestetiikka®on innovatiivinen ja voimavaralähtöinen toimintamalli ja lähestymistapa, jonka avulla sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja omaishoitajat voivat edistää tuen tarpeessa olevan henkilön omien voimavarojen ylläpitämistä ja edistämistä sekä oman tuki- ja liikuntaelimistönsä terveyttä. Kinestetiikka perustuu ihmisen luonnollisten liikemallien ja aistitoimintojen ymmärtämiseen, ihmisen kunnioittavaan kohtaamiseen sekä näiden merkitykseen oppimiselle ja itsehallinnalle. Se tukee ihmistä hänen perustoiminnoissaan siten, että tämä kokee toimintansa mielekkäänä ja kykenee aktiivisesti osallistumaan toimintoihinsa huolimatta sairaudestaan tai vammaisuudestaan.
Lähde: kinestetiikka.fi

Heidi Pyykkönen
kotipirtti


Kotipirtti ry
Käräjätörmä 12
33310 Tampere
p. (03) 3153 31
kotipirtti@kotipirttiry.fi

Yhteystiedot
kotipirtti


Kotipirtti ry
Käräjätörmä 12
33310 Tampere
p. (03) 3153 31
kotipirtti@kotipirttiry.fi

Yhteystiedot